László Szörényi: Pitkä viini LOPPUUNMYYTY

Alkuperäisteos: Hosszúlépés

Suomennos: Pasi Koste

Julkaisuvuosi 2000, ISBN 952-5083-08-X, Kustannusyhtiö Nastamuumio

110 mm x 180 mm, liimanidottu, 234 sivua.

<takaisin Nastamuumion pääsivulle

Arvosteluja:

Tyylilajina on oikeastaan silkka lörpöttely. Jos dramatiikkaa aistitaan, se kumpuaa Unkarin lähihistorian tuntemuksesta. Tämä ei ehkä ole hassumpaa. Lörpöttelyn strategia on nimittäin omiaan tähdentämään muistikuvien osoittaman todellisuuden absurdiutta. Kieli luo toisteen maailman tolkuttomuudesta, peräti salaviisaasti. Ympäristön absurdius ylittää sen ahdistavuuden. Snobin puheen saumoista ilkkuu räkäinen nauru.
Juhani Ruotsalo/Demari

Takakansiteksti:

Hyvät naiset ja herrat, asettautukaapa mukavasti, tarjotkaa itsellenne pitkä viini. Sallinette kirjallisuushistorioitsijan kertoa teille elämänsä tärkeimmistä tapahtumista kirjallisuuden keinoin. Koulunkäyntiä Terézvárosissa viisikymmenluvulla, yliopisto hieman myöhemmin, luokkatoverit, kaverit, maineikkaat ja vähemmän maineikkaat opettajat.

Pitkä viini sisältää Unkarin tiedeakatemian kirjallisuushistorian nykyisen esimiehen László Szörényin ilkikurisia muistelmia ja anekdootteja, joissa toisinaan vitsit ovat vähissä ja nauru saattaa hirttää kiinni. Kirja panee epäilemään, ettei sattumusten summa olekaan vakio.

Näyte kirjasta:

Vakoilutarina

En halunnut ryhtyä vakoojaksi. Siitä huolimatta toverit kutsuivat minut Kreivi Gyula Stalinintasavallan kadun taloonsa ennen yhtä Italian-matkaani. Ennen kuin uskaltauduin rikospaikalle, kumosin pari puolikasta Erdélyi Sörkertissä. Ensin minulta tiedusteltiin perinpohjaisesti, mm. eikös minulla ole sopimus Gondolat-kustantamon kanssa. He halusivat minun varmistavan myös sen, että olihan minulla vireillä asuntohakemuskin.

Minua puhutteli kaksi miestä. Toinen heistä, vanhemmanpuoleista parturimestaria muistuttava, mittaili minua ankaran näköisenä. Nuorempi oli hermostunut ja saattaapa olla, että minun lisäkseni tentittiin myös häntä, tenttaamisesta. Lopulta - heillä tuntui olevan aikaa - päästiin itse asiaan.

He ilmoittivat kuulleensa, että muun muassa Italiassa valmisteltiin provokaatioita vastavallankumouksen kaksikymmentävuotispäiväksi (oli vuosi 1976). Minun olisi siis pitänyt raportoida kokemuksistani konferenssissa.

- En ymmärrä, mistä oikein voisin raportoida, mutta omasta esitelmästäni kerron kyllä mielelläni vaikka heti.

Ryhdyinkin kertomaan saman tien, mutta jostain syystä latinankielinen runous 1600-luvun Venetsiassa kiinnosti heitä kovin vähän.

- Ei ole siitä kyse, he totesivat kolkosti.

- Tiedän, aloin viattomasti höpöttää. - Onhan passiinkin painettu, että jos törmää ulkomailla Unkarin Kansantasavaltaa vastaan suunnattuun toimintaan, on siitä ilmoitettava.

- On painettu, on painettu, mutta tietäisitte miten harvat tulevat ilmoittamaan, he keskeyttivät ja toivoivat ymmärrystä osakseen. Kesken kaiken tönäisin vahingossa kyynärpäälläni puhelimen luurin paikoiltaan. Luurista kuului nauhurin surinaa. He eivät punastuneet.

He eivät tulleet minun suhteeni hullua hurskaammiksi ja nuorempi herra joutui todennäköisesti uusintakuulusteluun. Konferenssin jälkeen sain uuden kutsun. Kerroin heille innostuneesti Vatikaanissa säilytettävistä János Vitézin koodekseista. Kansioni sai ilmeisesti merkinnän "ei värvättävissä".

Mutta sittenkin minusta melkein tuli vakooja. Kerran ollessani Livornossa liftasin kaupunginmuurin juurella. Portin vieressä kohosi valtava roskakasa ja löysin sieltä loppuunharjatun luudan. Tartuin siihen ja aloin viittoa sillä. Melkeinpä välittömästi pysähtyi iso Mersu ja kuljettaja, viileä herrasmies pyysi minut muodollisen kohteliaasti kyytiin. Hän painoi heti kaasua ja viiletimme kahtasataa.

- Pian olemme perillä tukikohdassa, hän ilmoitti.

- Missä ihmeen tukikohdassa? Minä olen menossa Perugiaan!

- Ei teidän tarvitse salailla enää. Menemme NATOn tukikohtaan.

- Älkää vitsailko! Mitä minä siellä tekisin?

- Hetkinen, kuka te oikein olette?

- Olen unkarilainen Perugian kesäyliopiston opiskelija. Näytin varmemmaksi vakuudeksi passini ja henkilötodistukseni.

- Piru periköön! Minulle sanottiin, että hakekaa roskakasan luota luutaa heiluttava agentti, ja tuokaa hänet tukikohtaan. No, ulos siitä sitten!

Siitä lähtien olen miettinyt, mitä ilman konspiratiivista luutaa jääneelle agentille mahtoi tapahtua. Minun tarinani sitä vastoin tuonee ehkä oman vaatimattoman lisänsä Unkarin ja NATOn suhteiden esihistoriaan.

 

suom.huom.:

kreivi Gyula Stalinintasavallan katu - ent. Népköztársaság út (Kansantasavallankatu), ent. Stalininkatu, ent. ja nyk. (kreivi Gyula) Andrassynkatu, jonka varrella sijaitsi aikoinaan Unkarin turvallisuuspoliisin päämaja. Itseasiassa kadun alkuperäinen nimi oli Sugár út (Säteittäiskatu)

Vitéz, János (1408-1472) - unkarilainen humanisti, piispa