Jim Carroll: Koripallopäiväkirjat

Alkuperäisteos: Basketball Diaries

Suomennos: Asmo Koste

Julkaisuvuosi 2000, ISBN 952-5083-10-1, Kustannusyhtiö Nastamuumio

110 mm x 180 mm, liimanidottu, 194 sivua.

Suositushinta 10,- euroa.

<takaisin Nastamuumion pääsivulle

Takakansiteksti:

Runoilijana ja rocktähtenä kuuluisuuteen nousseen Jim Carrollin 12-15 vuotiaana kirjoittamat legendaariset päiväkirjat siitä mitä on kasvaa New Yorkin kovilla kaduilla ja miten lahjakkaasta koripalloilijasta tulee heroinisti. Kirjan pohjalta on tehty vuonna 1995 elokuva jossa nuorta Carrollia esittää Leonardo DiCaprio.

 

Lisätietoja Jim Carrollista ja hänen tuotannostaan saa parhaiten www.catholicboy.com

 

Näyte kirjasta:

Talvi 66

Tullessamme takaisin Washingtonista tänään Bennyn autolla pysähdyimme bensa-asemalle ja Jogi meni aseman taakse vessaan. Corky ja minä menimme sisään hakemaan kokista automaatista ja käytimme hyväksemme Corkyn tällaisia tilanteita varten mukaansa varaamia sopivia pelimerkkejä. Palasimme autolle muutamassa minuutissa. Jogi tuli hemputtaen vessasta leveä virnistys naamallaan. "Tuo liukas mulkku on varmaankin vetänyt kuivat," joku huomioi julmasti, mutta Jogi juoksi autolle sanoen, "heh, tuolla vessassa on kortsuautomaatti." "Mitä vittua sinä oikein selität," Willie kysyi. "Minä vannon, että tuolla on kortsuautomaatti," ja hän roikotti edessämme isoa, todella isoa, kondomia edessämme. "Tosi mahtava, eh?" "Mikä vitsi," sanoin ja me kaikki juoksimme katsomaan sitä, Benny muiden mukana. Siellä se oli, 25 senttiä kappale. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Nykissä kortsuautomaattia, mutta joku selitti, että niitä on jokaisen huoltoaseman jokaisessa vessassa täällä etelässä. Corky laittoi neljännesdollarin koneeseen ja odotti tulosta mutta mitään ei tapahtunut. "Iske sitä", joku kehoitti, ja hän tempaisi lujaa koneen yläosaan. Säikähdimme kun koneen pohja irtosi ja tuhansia kortsuja putosi lattialle. Menimme polvillemme keräämään niitä taskuihimme tietäen, että ne olisivat hyvä myyntiartikkeli niille koulumme nynnyille joilla ei ole kanttia mennä kauppaan ja kysyä pakettia. Vanha hölmö Corky todellakin raakkui "eiks teillä oo pokkaa mennä kauppaan ja sanoa: kolme kondomia kiitos?" Otimme lyhyen aikalisän selittääksemme Corkylle muutamia tosiasioita.

Sillä aikaa Benny näytti olevan vessassa kuin kotonaan, ja käytti tilaisuutta hyväkseen tarjoamalla meille suihinottoja. Kenenkään mielestä paikka ei ollut oikein hyvä sellaiseen paskaan ja tarkistettuamme, että olimme noukkineet kaikki kumit lattialta palasimme autolle. Bennylle se oli pettymys ja kun lähdimme liikkeelle se paska melkein liiskasi meidät rekkaan. "Ota silmäsi pois minun kyrvästäni ja keskity ajamiseen," sanoi Willie. Hämmästyin kun me kaikki katsoessamme etupenkille näimme Willien housut nilkoissa levittämässä Johnson & Johnsonin vauvantalkkia palleihinsa. "Alasuoja hiersi," hän selitti. "Oh," minä nyökkäsin. Me nuuskasimme vähän kamaa takapenkillä joten seuraavat tunnit eivät olleet kovin tapahtumarikkaita päiväkirjaa varten mutta melko mukavia vanhalle päälle. Baltimoressa me kuinka ollakaan törmäsimme Corkyn serkkuun pienessä ruokakaupassa. Minä luulen, että se oli joku vitun huora tai jotain. He juttelivat hetken ja me häivyimme, lämmin ja koskettava tapaaminen. Kun meillä oli vielä tunnin matka kaupunkiin kaikki alkoivat puhallella kortonkeja ja lähetellä niitä ulos ikkunasta. Yhdellä ruokatauolla me annoimme muutaman täyteenpuhalletun eräälle pikkutytölle ja tämän äidille. "Ota ilmapallot mukavilta pojilta," tämä sanoi typerällä new jerseyläisen kotirouvan äänensävyllä.